lauantai 18. lokakuuta 2008

Hiisi vieköön


Tunnemme kaikki kreikkalaisten ja roomalaisten, jopa ruotsalaisten entiset jumalat, onhan niiden mukaan nimetty taivaankappaleita, kuukausia, viikonpäiviä ja melkein mitä tahansa. Jopa suuri kirosanojemme määrä tulee jostain muusta kulttuurista. Mutta onko meillä vanhaa omaperäistä jumalien nimiin perustuvaa sanastoa?
Onpa hyvinkin. Moni sadattelee mielestään lievin kirosanoin, mutta ne ovatkin meidän entisiä haltioita ja jumalia tai pahoja henkiä.

Hiisi oli veden (Vesihiisi), metsän (Metsähiisi), maan, ja kodin haltia, joka asui hiitolassa. Tällä tarkoitettiin mahdollisimman syrjäistä ja ihmisasutuksesta kaukana olevaa paikkaa.
Hiisi on voinut tarkoittaa myös pakanuuden ajan pyhää metsikköä, uhrilehtoa, kalmistoa tai pahaa paikkaa, hornaa, helvettiä. Tästä on jäänteenä toivotus: Mene hiiteen siitä! Hiidestäkö minä sen tiedän!

Valtavan kokoiset siirtolohkareet olivat uskomuksen mukaan hiisien tai Kalevanpoikien (=jättiläisten) viskomia kiviä. Hiisi-sana esiintyy monissa kivien ja vuorien nimissä ympäri Suomea, mm. Hiisvuori, Hiisivuori, Hiidenvuori, Hiidenkivi. Mikä tahansa paikka on ollut hiisien asuttama, siitä on osoituksena muutkin paikannimet: Hiidenkylä, -mäki, niemi, -portti, vaara, -vesi ja -järvi tai Hiittenharju ja Hiittinen.
Hiidenkiuas on pronssikautinen hautaröykkiö, joskus myös muinaisen rannan kivikko eli pirunpelto.
Hiidenkirnut ovat jääkauden aikana veden kallioon kovertamia koloja.

Muita nimiä pahalle olennolle olivat lempo, hitto ja hiivatti.
Vielä nykyäänkin käytetään lievinä voimasanoina monissa kiinteissä sanonnoissa mm. hiisi vieköön tai lempo soikoon! Hitto kun väsyttää!! Kyllä teidät hitto perii! En käsitä, mikä hitto häneen on mennyt. Myös vahvistussanana Olipa hiton hauskaa! Laukaassa ja Äänekoskella on Hitonmäki ja Hitonhauta.
Hittavainen oli Nyyrikin ohella metsästäjien suojelija. Kansan keskuudessa kulki pitkään uskomus, että hittolainen tuo jänikset ansaan.

Horna oli samaa tarkoittava pahojen henkien asuinpaikka. Sinne toivotamme usein jonkun sanomalla: Mene hornan tuuttiin! Hornan ryökäle! Mm. Lempäälässä on Hornankattila.

Peeveli tarkoittaa paholaista. Se tulee ruotsin sanasta böfwel, joka on tarkoittanut sekä pyöveliä että paholaista. Peeveli, minkä teki!

Peijooni ja peijakas
tarkoittavat nykyään lurjusta, vintiötä, vekkulia, veijaria. Alkuaan nekin ovat kuuluneet kaikkeen vainajiin ja tuonpuoleiseen liittyvään ja siten pelottavaan, joten ovat sopineet kirosanoiksi. Nykyihmisen mielestä ne ovat vain lieviä voimasanoja, koska anojen alkuperää ei enää tunneta.

Kehno ja kehvelikin ovat vanhoja pahoja olentoja: ”Pojat soutivat kuin itse kehno olisi ollut heidän vanavedessään” (Kianto). Nykyään ne ovat lähinnä vain harmittomia lurjuksia, jos sitäkään. Sanat ovat säilyneet lievinä kirosanoina.

mm. Nykysuomen sanakirja. WSOY Porvoo 1966.
Suomalainen paikannimikirja 2007.

Ei kommentteja: