maanantai 28. heinäkuuta 2008

Lihapullia perunoitten lonkalla


Kirjoitettuani ruumiinjäsenistä paikannimissä ja metaforina, on minulle tullut palautetta sähköpostissakin erilaisista sanonnoista. Maasto- ja paikannimien lisäksi on olemassa ruumiinjäseniä muissakin ilmauksissa. Kielen kehittyessä yhä abstraktimmaksi näyttää joissakin ilmauksissa ruumiinjäsen korvautuvan ”kehittyneemmällä” ilmauksella.

Paljon on myös verbejä, jotka ovat kehittyneet alun perin konkreettisista ruumiinjäsenistä esim. käsi – käsittää/käsitellä, jalka – jaloitella/jalkautua, pää – päätellä/ päätyä, polvi – polveilla/ polveutua, silmä – silmäillä/silmätä, kieli – kieliä, niska – niskoitella, hammas – hammastaa. Viime mainittua käytetään ainakin Itä-Suomessa koiran puremisesta. Hammas on metaforanakin mm. ajan hammas. Verbejä syntyy jopa uusiakin, kuten puhekielen keuhkota, kun joku oikein kovasti huutaa ja kiukuttelee.

Maastonimistä on jäänyt mainitsematta myös kurkku, esim. Merenkurkku, joka on kapea kohta Pohjanlahdessa. Kapeista kohdista reiteillä käytetään myös kaulaa, josta on tullut pullonkaula. Tämä taas on siirtynyt muihin merkityksiin kuten tiessä voi olla pullonkaula, jokin silta voi olla pullonkaulana eli kapeana kohtana. Nielu tai kurkku voi olla myös jokin muu aukko, joka kurkun tapaan nielaisee jotain, kuten ennen puimakoneen nieluun syötettiin lyhteitä.

Maastonimiä on vielä mm. niska: kosken niska, millä tarkoitetaan kosken alkupäätä. Niska esiintyy monissa paikannimissä: Niskakoski, Niskalampi, Niska-Pietilä. Viime mainittu on kylä Rautjärvellä, sijaitsee joen alkupäässä.

Pää on edelleen hyvin tavallinen erilaisissa ilmauksissa: tien pää, pöydän pää, pääkaupunki. Pää on jopa niin eriytynyt joissain ilmauksissa, että sitä ei edes mielletä alun perin ruumiinjäseneksi, päinvastoin kuin vaikkapa nenä, korva tai lonkka. Sanonta kevään korvalla, on usein korvautunut abstraktimmilla ilmauksilla, myös tikun tai niemen nenässä alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Myös minun rinnallani on tavallisemmin minun vierelläni, kuitenkin lähdetään vielä yön selkään.

Joskus kuulee ainakin vanhempien ihmisten sanovan esim. laitetaan perunoitten lonkalle lihapullia ja kastiketta, kun laitetaan vierelle. Vieläkin kuulen korvissani kuinka isä lapsena ollessani sanoi esim: Laita se laukku siihen pyörän lonkalle! Ja puhelinsoitto isälle todisti samaa. Mutta isäkin oli sitä mieltä, että vierellä on korvaamassa tai jo korvannut lonkalla-ilmauksen.

Harvemmin kuulee käytettävän napaakaan. Keskikohta tai keskus tms. on korvannut nykyään tuon ruumiinjäsenen. Napa on vielä ainakin maapallon navoista ja napapiiristä käytetty sana sekä pyörän napa ja napakelkka. Nuoret kylläkin arvelevat, että nimitys napakelkka tulisi siitä, että sen päällä maataan mahallaan ja napa koskettaa kelkkaa. Mutta napa tarkoittaa keskustappia, jonka ympäri kelkka kiertää kehää akselin päässä. Karjalan kannaksella on mm. Kivennapa-niminen paikkakunta.

Ja ovatpa ruumiinjäsenet antaneet nimensä monille kasveille. Valkosipulin toinen nimitys on kynsilaukka, joka on jäämässä pois. Kuitenkin vielä ruokaan laitetaan valkosipulin kynsiä. Saksalaiset muuten sanovat valkosipulin varpaita.

Muita kasveja mm. anopinkieli, leijonankita, maksaruoho, rakkolevä, kurjenpolvi, riittäähän näitä. Ojakellukkakin on ollut kansan suussa lampaankellottimet tai pässinmulukut (ruots. fårpungar), mutta Lönnrot on kaunistanut nimen kasvistoonsa. Ukontulikukka on ollut hammasruoho , oravanmarja kissankorva, siankärsämön entinen nimi on nenäheinä tai nenäruoho. Isomaksaruoho on tunnettu mm. nimellä sianleuka. Keltamaite on ämmänhammas tai akanhammas , ruotsissa vieläkin kärringtand.

Vieressä kalliokielo, jota on ennen nimitetty mäkikieleksi. Ylhäällä kielo, jonka kansanomainenn nimi on ollut koirankieli.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Lyhenteistä kielissä


Kirjoitin jo aiemmin, miten suomen kielessä kirjainsanat ja lyhennesanat muuttuvat sanoiksi niin, että niitä ei välttämättä enää tunnista alun perin lyhenteiksi, ne alkavat saada johtopäätteitä ja niistä johdetaan uusia sanoja.

Samaa tapahtuu muissakin kielissä.
Ruotsissa
mm. tavalliset akronyymit bh (bysthållare/brösthållare, rintaliivit), tv (television) kirjoitetaankin jo omana sananaan: behå, teve.
Sukellusvene oli pitkään u-båt (undervattensbåt), konepistooli k-pist (kulsprutepistol), mutta nykyään ne kirjoitetaan jo yhteen ilman yhdysmerkkiä ja äännetäänkin kuten sana: ubåt ja kpist.

Meidän alvimme on ruotsissa moms, medelvärdesomsättningsskatt, mutta ei kukaan näin pitkää sanaa jaksa käyttää, joten moms on asettunut kieleen.
Elektricitet-sanan (sähkö) tilalla käytetään aina lyhennesanaa el. Näin ollen elvisp on sähkövatkain ja koostesana ellok on sähköveturi. Lok tulee sanasta lokomotiv.

Tekstiviestistä käytetään paljon englannin sanoista Short message service tulevaa sms-lyhennettä, mutta ruotsalaiset ovat siitä muodostaneet verbin simsa, tarkoittaa tekstiviestin lähettämistä.
Joskus lyhenne onnistuu olemaan jo sana sinänsä: FAMN (=Föräldraföreningen mot narkotika eli huumeiden vastainen vanhempainyhdistys), famn tarkoittaa syliä.

Saksassa on ihan tavallisistakin sanoista akronyymejä enemmän kuin meillä. Tässä voisi olla pikku-uutinen saksalaisesta sanomalehdestä joskin suomennettuna:
BRD:ssä sattui liikenneonnettomuus, jossa VW-merkkinen PkW törmäsi LkW:hen. Paikalle tarvittiin Kfz-mekaanikko, joka lähetti heti GSM:llään SMS:n DRK:lle.

BRD=(bee er dee) Bundesrepublik Deutschland=Saksan liittotasavalta.
VW=(fauvee) Volkswagen
PkW=(peekaavee) Personenkraftwagen=henkilöauto
LkW=(elkaavee) Lastkaraftwagen=kuorma-auto
Kfz=(kaaeftset) Kraftfahrzeug=auto
GSM-puhelin (gee es em)
SMS-tekstiviesti (es em es)
DRK= (dee er kaa) Deutsches Rotes Kreuz= Saksan Punainen Risti

SMS-tekstiviestistä on saksassakin muodostettu verbi simsen= lähettää tekstiviesti. Simsaaminen suomen kielessä ei ole ihme kyllä yleistä. Ihan tilapäisesti ja leikkimielessä lausuttuna sitä olen kuullut.
Myös saksalaiset käyttävät rintaliiveistä akronyymiä BH (äännetään beehaa), tulee sanasta Busenhalter/Büstenhalter.
Berliinin kuuluisan tavaratalon nimi on KaDeWe, äännetään kaadeevee, sanasta Kaufhaus des Westens (lännen tavaratalo).

torstai 24. heinäkuuta 2008

Kovia suorittamaan


Käsiini sattui vanha kalenteri jostain viime vuosisadan alkupuolelta. Se oli kielellisesti erittäin kiinnostavaa luettavaa, varsinkin mainokset. Eräässä ilmoituksessa mainostettiin tanssitilaisuutta ja ohjelmaluettelossa oli tällainenkin lause: Soitantoa suorittaa lauluyhtye.
Nykyään olisi kaikissa ilmoituksissa ollut esim. tilaisuudessa soittaa se ja se yhtye.

Mutta vaikka nykyään ei ehkä enää soittoa suoriteta, niin kaikkea muuta kumminkin. Tänä aamuna tuli paikallislehti, jossa oli ilmoituksia: Suoritamme vesistön heinänniittoa. Toisessa ilmoituksessa oli: Suoritamme jätteenkuljetukset ja lokakaivojen tyhjennykset. Vielä oli kolmaskin tapaus: Arvonta suoritetaan viranomaisen valvonnassa.
Joskus aiemmin on näkynyt tällainen: Ampumaradalla suoritetaan hirviammuntaa.

Kaikissa näissä tapauksissa olisi parempi sanoa yksinkertaisesti yhdellä verbillä: Niitämme heinät vesistöstä, kuljetamme jätteet, tyhjennämme likakaivot ja arvomme viranomaisen valvonnassa. Liiallista asioiden suorittamista sanotaan substantiivitaudiksi.

On ymmärrettävää, että tekee mieli kirjoittaa sana suorittaa. Kun katselin ilmoituksia, on tyypillistä, että niissä ilmoitetaan luettelo tehtävistä asioista, yksi esimerkki hammaslääkärin ilmoituksesta: -maksuton tarkastus
-särkypäivystys
-hammashoitoa nukutuksessa

Kun sitten ajatellaan näiden asioiden tekemistä, tulee laittaneeksi sanan eteen vain suorittaa-verbin, vaikka on parempi sanoa verbillä: tarkastamme, päivystämme jne. Joskus on tehdä-verbikin parempi kuin suorittaa.

Suorittaa-verbi on sopiva silloin, jos on kyse tutkinnoista, velvollisuuksista tai rangaistuksista: suoritti kurssin ja tutkinnon, hän suorittaa varusmiespalvelun, suoritti vankeusrangaistuksen. (Terho Itkonen: Uusi kieliopas. 2000.)

(Kuvassa pihkaa puun pinnalla)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Ilmansuuntien alkuperä


Mistähän suomalaiset ilmansuunnat ovat saaneet nimensä?

Pohjoinen on alun perin kodan pohjan eli perän suunta. Oviaukkoa ei voinut kodassa laittaa kylmimpään suuntaan, joten perä oli aina pohjoiseen päin. Pohja-sanahan merkitsee pohjoista sanonnassa Pohjan poika tai pohjoista tai perää tarkoittamassa monissa paikannimissä.

Etelä oli puolestaan kodan vastakkainen puoli, joka oli edessä, kodan edustassa. Oviaukko oli tietysti laitettava etelän suuntaan lämpimämmälle puolelle.

Itä tulee verbistä itää, sillä aurinko nousee eli itää tuosta ilmansuunnasta. Kaukaisissa sukukielissä itää-verbi tarkoittaa nimenomaan auringon nousemista.

Länsi on samaa kantaa kuin muinaisgermaanien kevättä tarkoittava sana lenze (z äännetään soinnillisena s:nä). Tuo taas on samaa juurta kuin pitkää tarkoittava sana. Päivät ovat keväällä pidentyneet, kun aurinko on laskenut länteen.

Koillinen on johdettu sanasta koi, joka tarkoittaa aamuruskoa, auringonnousua ja aamua. Sanotaanhan vieläkin aamunkoi tai aamunkoitto.

Kaakko on alun perin kaakkuri-linnun muuttosuunta. Lintua nimitetään nykyäänkin vielä joissain murteissa kaakoksi. (Samoin kuin sivumennen sanoen kotka on kokko).

Lounas tarkoittaa etäisissä sukukielissämme päivää ja päivänvaloa. Läheisissä sukukielissä se on keskipäivä, mistä tulee myös silloin syötävän aterian nimi.
Viron kielessä etelä ja lounas ovat toisin päin kuin Suomessa. ”Elan Lõuna-Eestis” tarkoittaa siis suomeksi: ”Asun Etelä-Virossa”. Myös vatjassa lounas on etelä, mutta liivin kielessä se onkin kaakko.

Luode merkitsee paitsi ilmansuuntaa myös laskuvettä. Tämäkin sana on lainattu germaaneilta, muinaisnorjassa tulva oli floth. Kun esi-isät ovat lainanneet sanan, heillä on ollut tulvia aiheuttava meri luoteessa. (Samoin meri on suomen murteissa tarkoittanut ilmansuuntia länsi ja etelä). Sana on tarkoittanut nimenomaan nousuvettä, mutta mm. Carl Heleniuksen sanakirjassa v. 1838 se merkitsee jo pakovettä. (Nousuvesien nimet vuoksi ja luode nykyään: vuoksi on nousuvesi, luode laskuvesi).
Kaisa Häkkisen mukaan luodetta on arveltu myös joko luoda-verbiin tai läheisyyttä merkitsevään luo-vartaloon perustuvaksi. Välitön kantasana olisi voinut olla luo-vartalon johdos luotaa 'laskea, heittäytyä'. Siis ilmansuunta johon aurinko laskee.

Lähteinä mm. Veijo Meri: Sanojen synty. Gummerus 2004.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Lyhennetyistä sanoista


Sanojen lyhentäminen on kielessä suhteellisen nuori ilmiö. Vasta 1900-luvulla on alettu käyttää kirjainsanoja ja tahti sen kuin kiihtyy. On uusia ilmiöitä ja asioita, jotka ovat monisanaisina liian pitkiä, mutta myös sähköposti ja tekstiviestit ovat tuoneet oman lisänsä lyhentämistarpeeseen.
Inernetissä on jos jonkinlaisia määritelmiä erilailla lyhennetyille sanoille, mutta käytän määrittelyssä Ison suomen kieliopin määritelmiä.

Lyhennesanoista puuttuu lähtösanaan nähden alku tai loppu: ale (alennusmyynti), Alko (alkoholiliike), kopteri (helikopteri). Näissä on paljon epämuodollisia, jotka eivät vielä ole virallisia kuten ope (opettaja), preli (pereliminäärikoe).

Kirjainsanat eli akronyymit koostuvat sanaliiton sanojen alkukirjaimista: ATK, USA, HIV, alv. Näitä voidaan ääntää kirjain kerrallaan, mutta monet ovat muuttuneet oikeiksi sanoiksi, jolloin lyhenne äännetään sanana. Puheessa moni matkustaa jo Usaan, mutta virallisesti sitä ei ole hyväksytty. Alvin maksaminen saattaa jo käydä ilman kangertelua, sen sijaan hiivi taitaa olla vielä arkikieltä.

Uudempia tällaisia olisivat esim. USB-liitäntä, joka puheessa on aina usbi, UPS=upsi (laite, joka antaa varavirtaa tietokoneelle) ja URL-osoite/www-osoite = urli, MEP = Member of European Parliament =meppi. Viimemainittua on käytetty tiedotusvälineissä heti EU:hun (tämäkin akronyymi) liittymisen jälkeen, mutta ainakaan vanhempi polvi ei ole ollut tietoinen, että se on lyhenne jostain, niin hyvin sana on sulautunut kieleen. Sanan yleisyys on häivyttänyt lyhenteen. Muistaako kukaan, että Saabkin tulee sanoista Svenska Aeroplan Aktiebolaget tai tuleeko monikaan ajatelleeksi muuten, että vessa ja veskikin ovat itse asiassa WC:n johdannaisia.

Koostesanat rakentuvat sanayhtymän sanojen osista: tupo (tulopolitiikka), luomu (luonnonmukainen), mutta onkohan enää tiedossa, että mopo on lyhenne sanasta moottoripolkupyörä. Helsingin sanomien lyhenne HeSa on myös alkanut elää omaa elämäänsä ja saanut jo johtopäätteenkin: Hesari.

Ei tarvitse ottaa esimerkkejä kauempaa kuin kouluelämästä, niin kokonaisen päivän voisi varmaan käydä keskustelua pelkillä lyhenteillä. Olen kaikki lyhenteet tässä kirjoittanut yhteen, vaikka ne vielä tunnistetaan lyhenteiksi. Ne äännetään kuitenkin sanoina eikä kirjain kerrallaan:
”Popsin mukaan lukioppilaidenkin sotut on kirjattava muistiin. Koska meillä on huomenna tykypäivä, en menekään Sukolin päiville, vaikka matikanopet menevät Maolin tilaisuuteen. Minulla on sellainen mututuntuma, että keket jäävät tänä vuonna väliin.”

Ehkä on tarpeen selventää: Pops =peruskoulun opetussuunnitelma, Sukol = Suomen kieltenopettajien liitto, Maol = Matematiikanopettajien liitto, luki=luku- ja kirjoitushäiriöinen, sotu=sosiaaliturvatunnus, tyky=työkyvyn ylläpito, keke=kehityskeskustelu, mutu=musta tuntuu.

Tavalliset lyhenteet kuten ns. esim. jne. eivät ole lyhennesanoja. Niitä käytetään vain tekstissä, mutta ne luetaan aina kokonaisina sanoina. Viime aikoina on kuitenkin hiipinyt sellaistakin käytäntö, että esim. televisiossa joku sanoo: ”Tässä on Liisa, viisi vee”. Tuolloin vuosi-sanan lyhenne v olisikin jo lyhennesana. Tiedän, että tuollainen käytäntö ärsyttää monia, niin itseänikin. Olen kuullut myös tällaista, joskin vielä ihan leikillään sanotun: ”Hänellä oli än äs näköpuhelin” tai ”Liisa Vainio, oo äs Linnavuori”. Myös lyhenteen esim. olen kuullut luettavan lyhenteenä.

Kielen uusista akronyymeistä olen kirjoittanut aiemmin.

Tässä myös linkki, jossa lisää hymiöitä ja ATK-kielessä tavallisia akronyymejä.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Missä minun gigini ovat


Tuli taas uusi postimyyntiluettelo. Ja hyvä ettei sanakirjaa tarvinnut vetää hyllystä, ihan kuin olisi lukenut vieraskielistä lehteä.

Varsinkin vaatteitten nimitykset ovat uudistuneet niin, että ellei kuvaa olisi, ei tietäisi, mitä on tilaamassa. Ei sovi enää puhua pitkiksistä, vaan leggingseistä, vaikka materiaali on ihan sama. On kyse ihonmyötäisistä trikoohousuista. Erona vain on karkeasti ottaen se, että jos niitä käyttää yöllä tai oloasuna, ne ovat pitkikset, päiväkäytössä leggingsit. Pitsiä voi olla sekä yöllä että päivällä.

Caprit ovat tulleet jokunen vuosi sitten uudelleen kieleen, vaikka caprihousuista on kyllä puhuttu jo kymmeniä vuosia. Caprit ovat polven alapuolelle ulottuvat housut, joissa on sivuhalkio. Näyttää luettelon sivuilla olevan sportticaprejakin (ei siis tietystikään urheilucapreja), joissa ei ole mitään sivuhalkiota, on vain pituus polven alapuolelle, onpa capripyjamiakin.

Body on tullut myös muutama vuosi sitten. Se on vaatekappale, jossa on rintaliivit, paita, ja housut samassa vaatteessa. Sana on kätevä, suomalaista ei kai ole kukaan yrittänytkään keksiä. Samannäköisestä vauvanvaatteestakin on alettu käyttää tuota sanaa, ei ollut bodeja olemassa silloin, kun omat lapset olivat vauvoja.

Nuo sanat ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. College-paidallekaan ei vielä ole keksitty suomalaista vastinetta, eikä kirjoitusasukaan ole suomalaistunut, vaikka sana on vanha, samoin shortsit kirjoitetaan yhä h:lla, mikä kielii sanan nuoruudesta kielessä. Bermuda-shortsit ovat jääneet myös kieleen, sana on vanha, mutta sisältää vielä vieraan b:n.

Mietin vain, tietääkö esimerkiksi miespuolinen lukija mitä ovat ribbipusero, neulebolero, toppi, poolotunika, duffeltakki, mikrofleece. Vilkaisu miestenvaatesivuille osoittaa, että vieraskielisten sanojen käyttö ei siellä olekaan niin yleistä kuin naistenvaatteitten yhteydessä.

Cata- Gigi, Zoe- Zippa-farkut ovat jonkun firman eri farkkumalleja. Enää ei riitä, että luettelossa lukee pelkästään farkut, jokaisella mallilla pitää olla mahdollisimman myyvän tuntuinen nimi. Tällaisista lähtee helposti tuotemerkki yleisnimeksi. En ihmettelisi, vaikka joku vetäisi jo aamuisin pelkkiä zippoja jalkaansa ja joku toinen etsiskelisi gigejään.

Farkkujen lahkeistakin käytetään nimityksiä bootcut- tai bootleg-lahje. Miksihän näitä tarvitsee edes englanniksi laittaa, koska ne monissa mainoksissa täytyy kuitenkin suomentaa ja selventää, että on kyse lievästi alaspäin levenevistä farkuista.

Sama tilanne alusvaatesivustoilla. Siellä myydään Pure Lace –alushousuja (pitsisiä), Minimizer-rintaliivejä, Slimmer control – ja Waistnipper-vartaloliivejä, Minimizer-bodyshaper, Antistress-tukisukkia. Kaikilla tuotteilla on oltava ns. hienoja englantilaisia nimiä, mutta ne on vieressä selitetty kuitenkin suomeksi. Kuulostavathan ne hienommilta, koska kaikki eivät niitä edes ymmärrä. Ei olisi kiva, jos liivin nimi olisi Läskit peittävä –vartaloliivi.

Alushousut ja kalsarit eivät ole enää yhtenäiset ja samanlaiset. Täytyy tietää, millaisia housuja on ostamassa, joten erikoissanasto on tarpeen. Ja malleja ja muotojahan riittää: stringit, tangat, maxit, hipsterit, boxerit.

Kengistä ei voi puhua enää patikointi-, kävely-, voimistelukenkinä, vaan täytyy ilmoittaa ne yksilöidymmin. Lieneekö englantilainen sana kuitenkaan aina sen tyhjentävämmin ilmaistu: trekkingkengät, skatekengät, streetkengät, fitnessjalkineet.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Itämeri ja Pohjanmeri ovat Länsimeriä


Monissa paikannimissä, joissa esiintyy jokin ilmansuunta, tuntuu meidän kannaltamme katsoen olevan ihan väärä nimitys sijaintiinsa nähden.

Käytyäni Pohjanmaalla kysyi joku, miksi maakunnan nimi on Österbotten ruotsiksi eli tavallaan Itäpohja, vaikka se suurelle osalle suomalaisia sijaitsee ihan lännessä.

Ruotsi-Suomen pohjoisosa oli ennen nimeltään Norrbotten, joka jo vuonna 1441 jaettiin kahteen osaan: Pohjanlahden länsipuoleiseen maakuntaan Västerbotteniin ja itäpuoleiseen Österbotteniin.
Kun Suomi erosi Ruotsista, Pohjanlahden perukkaan Tornionjoen ja Kemijoen väliselle alueelle jäi pieni kaistale Västerbottenin maakuntaa Suomen puolelle. Maakuntaa nimitetään Länsipohjaksi.

Sana pohja on pohjoisenpuoleinen maa tai seutu. Pohja tarkoittaa myös alapintaa, perustaa, sopukkaa, perää, perukkaa. Se on myös pohjoinen, alun perin kodan pohjan eli perän puoli. Pohjanmaa on alkuaan tarkoittanut jossain pohjoisen perällä olevaa maa-aluetta.

Norjan eteläpuolella oleva Pohjanmeri pitäisi oikeastaan pohjoismaalaisten kannalta katsoen olla nimeltään Etelämeri, mutta Saksan ja Hollannin pohjoisilla saarilla asuvien friisien nimittämä Pohjanmeri on jäänyt pysyväksi. Tanskalaiset kutsuvat sitä vieläkin rinnakkaisella nimellä Vesterhavet =Länsimeri. Ihme, että englantilaisetkin nimittävät sitä The North Sea, vaikka se heihin nähden on idässä.

Itämeri on ruotsalaisten kannalta Östersjön eli ihan oikein Itämeri, jonka nimen hollantilais-tanskalaiset merenkulkijat sille antoivat. Mutta meidän kannalta nimi on ihan vääränlainen, nimi on vain käännetty ruotsista. Keskipohjalaiset merenkävijät ovat nimittäneet Selkämerta (ruots. Bottenhavet) Söderhavet eli Etelä-meri, mutta nimi ei ole yleistynyt. Muutenkin Itämerellä ja sen osilla on aikojen kuluessa ollut monenlaisia nimiä ennen nykyistä vakiintunutta käytäntöä. Virolaiset kutsuvat Itämerta sen sijaintiin nähden ihan oikein Läänemereksi (=Länsimeri). Tällekin merelle olisi kai parempi nimi Baltianmeri latinan mukaan = Mare Balticum. Niinhän englantilaiset sitä nimittävätkin = The Baltic Sea.

Lähteitä mm.
Suomalainen paikannimikirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja), Gummerus. Jyväskylä 2007.
sekä:
http://www.tacitus.nu/svenskhistoria/land/vasterbotten.htm

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Isän girlfriend ja pöksyniekka pikkurouva


Luettuani Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt (Otava. Keuruu 2007) kiinnittyi huomioni kirjan sanastoon. Mieleeni tuli, että ei edes silloin, kun aloin opiskeluni yliopistossa, olisi monikaan näistä nykyään itsestään selvistä jokapäiväisistä sanoista auennut merkitykseltään, jos sellaisia sanoja olisi eteeni tullut. Eipä olisi tämän kirjan kirjoittaja itsekään vielä silloin kyseisiä sanoja käsittänyt saati käyttänyt.

Keräsin kirjasta parilta kolmelta ihan summissa valitulta sivulta sanoja, joita ei edes kaksikymmentä vuotta sitten olisi vielä ymmärretty.

Olen totaalisen matkaltapaluuhimmeänä vielä.
Ihanan päivän agenda: ..treeniporukoiden kanssa isolle lattelle..
..kotiin, ruoka mikroon…
..tietokoneella chattailua ja skypeilyä… musiikkivideoita..…no, onhan internet… kontaktipalstat…
..voi laittaa manipuloidun kuvan…
..millaisia uusia kuvia kaverit olivat lisänneet gallerioihinsa…
Pretty. Sweet. Lovely.
..ollaan kotona, chillaillaan.
..ruusutatska pakaraan…
Linda piti vain hyvännäköisistä. Absolutely wonderful. Beautiful people. Isän girlfriend.
..äiti ei siedä feikkejä.

Minua alkoi kiinnostaa, miten suuri ero on vanhemman kirjallisuuden ja tämän välillä. Summissa otin hyllystäni kirjan, se sattui olemaan Ilmari Kiannon Vanha Postineiti. (Kirjakönni Helsinki 1947). Tein saman kuin Snellmanin kirjassa, summissa avasin pari kolme sivua ja keräsin sanontoja ja sanoja, joita ei nykyään käytettäisi tai jotka nykyään kuulostavat jopa oudoilta. Minusta tuntuu, että jos nykyään naista kuvattaisiin Kiannon tapaan, joutuisi siitä jo vähintään oikeuteen..

..kuuluu suksien sihinä ja sompasauvojen sohina…
..lintuseni, enhän minä… (naisen puhuttelu)
..vetäisee puukon tupestaan ja pyyhkäisee hamaralla jäähileet rouvan suksista.
..oijustaen poikki kannaksen.
..piskuinen punaverinen Iiris-Inkeri…
..niin kauan kuin hän on Iivarin kanssa ollut talosilla…
..häikäilemätön vanhapiika---nuuskii hänen kirjevaihtoansa…
..sanoi pöksyniekka pikkurouva…
..alistunut kuuntelemaan postineidin korkeata moraalikatsantoa ja imarrellen myötittelemään.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Auto


Auto, tuo meille niin tärkeä ja rakas kulkuväline ei itse asiassa ole suomea, vaan selvää latinaa. Automobil tarkoittaa itseliikkuvaa. Saksalaiset ja suomalaiset ovat ottaneet kulkuvälineen nimeksi sanan alkuosan, ruotsalaiset vain kieleensä sopivan lyhyen lopun bil. Autolle yritettiin alussa ihan suomalaista nimeä hyrysysy, mutta se jäi varjoon, koska auto on suomen ääntämykseen hyvin sopiva.

Automerkkejä ja niiden eri vuosimallien nimiä on niin paljon, ettei niitä kaikkia yhteen juttuun edes saisi mahtumaan, mutta muutama tavallinen merkitys:
Volvo tulee latinasta ja tarkoittaa sananmukaisesti minä kierin.
VW (äännetään saksaksi: fauvee) =Volkswagen =kansanauto.

Suurin osa autoista on lyhenteitä valmistusfirman nimen alkukirjaimista:
Saab = Svenska Aeroplan aktiebolaget
Fiat = Fabbrica Italiana di Automobili Torino. Joskus on joku arvellut, että Fiat Lux olisi automerkki. Näin ei kuitenkaan ole, vaan latinalainen tunnettu sanonta: Tulkoon valkeus!
Valmet= Valtion Metallitehtaat

SEAT = Sociedad Española de Automóviles de Turismo
BMW: Bayerische Motorenwerke

Automerkiksi päätyy usein firman perustajan tai auton suunnittelijan etu- tai sukunimi:
Willys, Chrysler, Chevrolet, Rambler, Dodge, Renault, Opel, Honda ja Suzuki.

Tähtien nimiä ovat mm. Opel Astra, Ford Orion.
Volkswagen Scirocco ja Volkswagen Passat, ovat saaneet nimensä pasaatituulista.
Paikannimiä: Volga, Wartburg, Scania (=Skoone latinaksi).

Monilla automerkeillä on mielenkiintoinen historia. Esimerkiksi Datsun ja Nissan:
Vuonna 1914 rakennettiin ensimmäinen DAT, mikä on akronyymi perustajien nimistä:

Den Kenjiro, Aoyama Rokuro, Takeuchi Meitaro.
Vuonna 1931 näki päivänvalon ensimmäinen Datson, Datin poika, sillä se oli pienempi kuin edeltäjänsä. Lopputavuksi vaihdettiin sun, koska son merkitsee japanissa myös menetystä.
Vuonna 1933 tehtaan nimi japanilaistettiin ja siitä tuli Nissan eri versioina.

Tuotemerkit eivät aina sovi joka maahan samanlaisina:
Fiatilla oli vaikeuksia markkinoida Fiat Novaa Espanjaan. No va tarkoittaa espanjassa ei kulje.
Ladalla oli hankaluuksia Ruotsin markkinoilla, koska lada ruotsissa on lato. Ladaa yritettiin myydä myös nimellä Vaz (Volshsky Avtomobilny Zavod). Venäjässä se on muuten Zhiguli.
Mitsubishin Pajero ei sovi Espanjaan, sillä pajero on espanjassa olkien myyjä ja pajillero itsetyydytyksen harjoittaja. Ehkei siis kovin sopiva auton nimeksi.

Ihmiset ovat keksineet hauskoja selityksiä ja väännöksiä automerkeistä ja niiden lyhenteistä: Opel= Onnellisen Pojan Ensimmäinen Lelu. (Hevostakin on muuten kutsuttu jossain vaiheessa karvaooppeliksi). Yleensä ilmaukset ovat jollain tapaa negatiivisia ja kyseistä merkkiä halventavia.

Tai sitten automerkin samankaltaisuus kielen kanssa on antanut aiheen koiranleuoille.
Lempinimiä esimerkiksi Cadillac=Katinlakki, Datsun Bluebird = Luupää, Chevrolet=Letukka, Fiat =Hiivatti, Samara= Sarana/Vasara, Lada = Siperian mersu.

Tai mainoslauseita: Lada, vuoden auto, ehkä kahdenkin. Tai: Osta Volvo, vahva voimanpesä, korjaa sitä koko kesä! Morris Mini: Tielle sattui pieni kivi, nurin meni Morris Mini. Morris Marina: Ikuinen narina.
Kalliimmista autoista on tällaisia vähemmän, vaikkei ihan tuntematonta sekään: Mercedes Benz, perseelleen lens.

Muissa kielissä on samanlaisia
esimerkiksi BMV on väännetty muotoon: Bayerische Mistwagen eli baijerilainen sontakärry, SAAB = Sämst av alla bilar mikä tarkoitta, että se olisi huonoin kaikista autoista. Mutta on myös toisin päin: Se alla avundsjukas blickar (Näe kaikkien kateellisten katseet).

Internetissä on mm. tällaisia listoja autojen väännösnimistä:

suomalaisia

ruotsalaisia

saksalaisia

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Se kattoo mua ruotsiksi



Taas on kerääntynyt muutamia hajahuomioita kielestä:

* Jossain lehdessä oli repliikki: ”Vähän työkaverit kattoo mua ihan ruotsiksi”. Taitaa olla ilmaus jo niiltä ajoilta, kun Ruotsissa oli vielä vasemmanpuoleinen liikenne. Kaikki mikä tehdään vasemmalla kädellä, menee huonosti ja vinoon, joten ruotsiksi katsominenkin on vähän niin kuin vinoon ja karsaasti katsomista.

* Aamu-uutisissa mainittiin: ”Lapissa Itella-firman auto, omaa sukua postiauto, kuljettaa nykyään postin. Omaa sukua –ilmauksen merkitys on tässä laajentunut ja sitä on haluttu käyttää tyylikeinona entinen-sanan sijasta.

* Sinkku (=single) on jo vanha tuttu sana, tarkoittaa naimatonta yksin eläjää, joita Helsingin talouksista taitaa olla jo yli puolet. Mutta on myös dinkkuja (=double income, no kids), jolla tarkoitetaan lapsetonta pariskuntaa. Tämäkin sana on ollut jo muutaman vuoden käytössä.

* Vieläköhän joku muistaa ilmauksen ”Koivuniemen herra tanssii ripaskaa/saksanpolkkaa pieksämäelläsi”. Sanonta on ajoilta, jolloin lapsille annettiin piiskaa, tavallisesti lapsi itse sai hakea koivunoksan (=Koivuniemen herran), jolla läiskittiin takapuolelle eli pieksämäelle. Pieksämäki-sanan alkuperästä on useanlaisia selityksiä. Kansanetymologian mukaan Pieksämäki olisi saanut nimensä siitä, että siellä olisi julkisesti pieksetty rikollisia. Kaupungin nimi tulee ilmeisesti kuitenkin sanasta pieska, peski = matala kannasmaa, joka on keväällä usein veden alla. Yhden selityksen mukaan nimi tulee siitä, miten viereisen järven vedet pieksevät rantoja.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Aakkosittain herjauksia


Ystäväni on ahkeroinut ja kerännyt haukkumasanoja aakkosittain. Hauska huomata, että joka ikisestä aakkosesta on olemassa jokin panettelusana. Vain x:llä ja q:lla alkavia herjauksia ei hän ole keksinyt. Niitä ei tullut minunkaan mieleeni yhtäkään. Jotkut näistä ovat jo vanhoja, vuosikymmeniä eläneitä sanoja, jotkut uusia.

Monilla kirjaimilla voisi tietysti kirjoittaa pitkän listan, mutta tarkoituksena on ollut kokeilla, löytyykö joka kirjaimella alkavaa haukkumaa, ja tietysti niitä löytyy. Mielenkiintoista minusta, että jokin etunimi muuttuu haukkumasanaksi. Joten mistäpä sitä tietää, onko joku käyttänyt vaikka xerkses-nimeä morkkausmielessä.

aivokääpiö, bimbo, crazy, dorka, einari, eino (Nykysuomen sanakirja 5), erkki, fakki-idiootti, gniidari (Nykysuomen sanakirja 5) = kitupiikki, höntti, idiootti, juntti, kahjo, lahopää, mulkero, nuija, outo, olkikuukkeli = maalainen (Nykysuomen sanakirja 5), pöljä, pönttö, runkku, sairas, seko, taukki, uuno, vammainen, vajaa, yrjö, zombi, ääliö, ö aapisen laidassa.

Kaikenlaisia sanoja keräillessäni olen tehnyt sen kumman huomion, että kaikenlaisesta negatiivisesta on olemassa jos jonkinlaisia sanalistoja. Mutta jos etsii jotain positiivista, ei listauksia ole missään, eivätkä ihmiset syty muutenkaan sellaiselle. Joten tämän jälkeen alan oikein aktiivisesti etsiä ja listata kaikkea kaunista, positiivista ja kehumiseen liittyvää.

Kuvassa hullukaali.


keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Loruja välipaloiksi


Kesän kunniaksi pikku välipaloja:

Suomen kieli taipuu vaikka mihin. Utuan sivuilta olen joskus löytänyt tällaisen lorun. Muistelen kuulleeni sen aiemmin jossain muuallakin:

Yhten tähten täältä lähten, taitan tehtä tyhmyyten.
Yhren tähren täältä lähren, tairan tehrä tyhmyyren.
Yhden dähden dääldä lähden, daidan dehdä dyhmyyden.
Yhlen tählen täältä lählen, tailan tehlä tyhmyylen.
Yhen tähen täältä lähen, taian tehä tyhmyyen.

Olla-verbin taivutukset pohjalaisittain on myös jo vanhaa kamaa. Tämänkin riimin löytää melkein sivulta kuin sivulta:

Moon oikias
Soot vääräs
Son kans vääräs
Moomma oikias
Tootta vääräs
Non aivam mettäs

Tässä vielä pari ruotsalaista lastenlorua. Lienevätkö lorutkin katoavaa kansanperinnettä:

Ole dole doff kinke lane koff
koffelane binkebane ole dole doff
Ärtan pärtan puff, ärtan pärtan puff.
Simmelimaka, kuckelikaka, ärtan pärtan puff.

Essike, dessike, luntan, tuntan.
simmelimaka, kuckelikaka,
ärtan, pärtan, piff, paff, puff.

Kirjoitin joskus aiemmin
suomalaisista lainasanoista ruotsin kielessä. Esiin tuli Kolingen-tyyppi, josta on tehty tällainen hokema:

Kolingen gick på gatan
och det stank som satan
Kolingen hamnade under
å vilket väldigt dunder.