Ottaako joku jälki uunileipää

Mikään muu virhetyyppi ei suututa ja häiritse ihmisiä niin paljon kuin yhdyssanavirheet. Varsinkin kun syntyy naurettavia tai hupaisia merkityksiä ja jopa väärinymmärryksiä ihan asiallisissa teksteissä. Kaikista sanoista ei aina voi sanoa, pitäisikö ne kirjoittaa yhteen vai erikseen, eivätkä kaikki edes häiritse, mutta ainakin selvät tapaukset pitäisi yrittää opetella.

On kuitenkin monia sanoja, joita voi kirjoittaa vaihdellen yhteen tai erikseen, mutta silloin merkityskin muuttuu:
Talo, jossa pidetään sikoja, on sikatalo, ja siellä asuu sikatalon mies –
mutta jos sanaa sika käytetään adjektiivin tapaan, on eri asia sanoa sika talonmies.

Muutamia keinoja on kokeilla erilaisilla tempuilla, onko yhdyssana vai ei, jos kielikorva ei muuten tunnu sanovan:

1. Jos alkuosaa ei ole olemassa itsenäisenä sanana, se kirjoitetaan aina yhteen:

Kansallistietäjä, aitovieri, yhdyssana, ilmaisjakelu.

2. Hyvä keino on kokeilla kirjoittaa sanojen väliin esimerkiksi jokin adjektiivi tai -kin-pääte. Jos tuntuu sopivalta, sanat kirjoitetaan erikseen, muuten yhteen:

Kielikorva vai kieli korva:
Minulla on kieli hyvä korva. Minulla on kielikin korva.
Molemmat ovat mahdottomia, joten sanan on pakko olla yhdyssana:
Minulla on hyvä kielikorva.

3. Kokeile taivuttaa sanaa erilaisissa sijoissa jossain virkkeessä.

Kuka myöntää myynti luvan vai myyntiluvan?
Peitä nyt sana luvan, jäljelle jää: Kuka myöntää myynti? Kuulostaako miltään? Sanan on pakko olla myyntiluvan.

Kumpi on oikein: sähköparran ajokone vai sähköparranajokone?
Kokeile äskeistä keinoa:
Ostin sähköparran ajokoneen. Peitä sana ajokoneen, jäljelle jää Ostin sähköparran. Ja mikähän se sellainen sähköparta on? Huomaat, että on pakko kirjoittaa yhteen: sähköparranajokoneen, vaikka pitkältä tuntuukin.
Voihan väliin kokeilla laittaa adjektiiviakin: Ostin sähköparran hyvän ajokoneen.

Jälkiuunileipä – jälki uuni leipä?
Ottaako joku jälki uuni leipää?
Kokeile: Ottaako joku jälki uunikin leipää? – Mikä jälki nyt uunikin leipää ottaisi!