Kirjoitin viimeksi tuunata-verbistä ja väitin sen alkuperän olevan englannin do-verbissä.
Mutta niin ei olekaan asian laita. Jo vanhastaan on aluksi Helsingin puhekielessä, sittemmin myös muualla maassa ollut do-verbistä tullut duunata ja siitä duunarit jne. Koska suomalaiset usein muuttavat d:n t:ksi, oli itsellenikin muoto tuunata jo vanhastaan jonkin työn tekemistä. Ei ollut tullut koskaan mieleenikään, ettei kyseessä olisikaan tuon vanhan verbin uudelleenlämmitys, varsinkin kun en tuntenut englannin tune-verbiä.
Alun perin tuunaaminen tulee siis engl. tune up-sanasta, joka tarkoittaa viritellä, make it better. Tuunaamisen alkuperä on Japanissa, mistä se on Yhdysvaltojen kautta tullut meille. Sillä tarkoitetaan enimmäkseen auton tai mopon laitteiden säätämistä ja virittelyä, kaikenlaisten lisälaitteiden laittoa, auton ulkonäön muokkausta mieleiseksi jne. Tästä käyttö on levinnyt yleensäkin merkitsemään jonkin uudistamista ja sittemmin sotkeentunut duunata-verbiin, minkä johdosta käyttö on entisestään laajentunut.
Taas pikainen kysely tuttavapiirissä osoitti juuri vanhemman väen luulevankin verbiä jo unohduksissa olleen duunaamisen uudelleen käyttöön ottoon. Nuorempi polvi, joka ei ole duunareita nähnytkään, ja joka osaa englantiakin hyvin, ymmärtää verbin nimenomaan vain virittelyksi.
Tuunata herättää tunteita puoleen jos toiseenkin. Internetin keskustelupalstoilla ei mitään sanaa vihata niin kuin juuri tätä. Toisaalta taas sen nopea leviäminen osoittaa monien suorastaan rakastavan sitä.
Kaikenlaisia uusia sanoja on seuraavassa linkissä:
http://www.helsinki.fi/~lkotilai/suomenkielinyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti