perjantai 29. helmikuuta 2008

Haluatko kukan vai kukon


En ole vieläkään täysin tottunut savolaiseen puheenparteen.

Erästä tuttavaani kutsuttiin Kipaksi. Kerran joku kysyi: -Onko Kippoo näkynä?
Ihmettelin kovasti, mitä kippoa puhuja oikein etsi.

Savolainen sanoi kaverilleen: -Tuuha meille käymää. Miull´ on lommoo! –Mitä, oletko sinä kolaroinut itseäsi vai autoasi? kysyi helsinkiläinen.

Vanhoja murrevitsejä:

Savolainen meni kukkakauppaan ostamaan kanna-nimistä kukkaa.
-Onko teillä kannoo?
-Ei tämä ole mikään kanala!
-Ei kun mie tarkotan sitä kukkoo.

Herra Kauppinen muutti Savoon. Pian häntä alkoi kiukuttaa, kun savolaiset aina väänsivät sukunimen Kaappiseksi. Hän päätti muuttaa nimensä jo valmiiksi Kaappiseksi. Siitä vain ei ollut apua, nyt häntä kutsuttiin Kuappiseksi.

Tansseissa poika tyttöä tanssittaessaan yritti olla kohtelias: -Onpas neiti haaskan näkönen!
Siihen jäi poika seisomaan tytön mennessä tiehensä.

-Savossa on nähty uusi lintulaji, kaakana. -Miten niin?
-Olin metsällä savolaisen kaverin kanssa. Kaukana näkyi lintu, mutta kaverini sanoi: -Älä ammu, se on kaakana!

Itä- ja länsisuomalaiset joutuvat usein ihmeissään kuuntelemaan toistensa puhetta, varsinkin jos eivät ole tottuneet kuulemaan tiettyjä sanoja eri tavalla äännettynä. Tässä jälleen pari sääntöä, jotka auttavat ymmärtämään savolaisten puhetta:

1. Vokaalimuunnoksia:

a) pitkä a ja ä:

maa – moa/mua, kalaa - kalloo, pää - peä/piä

b) i, u, y –loppuiset diftongit:

poika – poeka, laulaa – laolaa/laalaa, käy – käö

2. Konsonanttien kaksinkertaistuminen eli geminoituminen (=yleisgeminaatio):

a. Jos ensi tavu on lyhyt ja toinen pitkä, konsonantti kaksinkertaistuu, mikä voi tuottaa tottumattomalle päänvaivaa ja väärinymmärryksiä:
sanoo – sannoo, kanaa – kannoo, kannaa – kannoo, Kipaa – Kippoo

Tämä konsonantin kaksinkertaistuminen selittyy sillä, että tavallisestihan vieraissakin kielissä on niin, että jos tavu on painollinen, siinä on oltava joko pitkä vokaali tai pitkä konsonantti. (vrt ruots. glas – glass = lasi – jäätelö). Suomen kielessä on kuitenkin omituisesti painollinen tavu usein lyhyt ja painoton pitkä: sanoo, tulee, tilaa. Tästä syystä painollisen tavun konsonantti helposti kaksinkertaistuu.

Ei kommentteja: