sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Onko pakolaiskeräys rahankeräystä


Kun Ruotsissa järjestettiin rahankeräys, tuotoksena oli 60 000 kruunua. Mutta kun siellä järjestettiin pakolaiskeräys, oli tuloksena 6346 pakolaista.

Pakolaiskeräys on periaatteessa oikein muodostettu, mutta sitä on vältettävä, ettei tule väärinkäsityksiä. Internetiä tutkiessani huomasin lauseen olevan jokaisen vitsisivun listoilla. Sana pakolaisavustus on muodostettu samalla systeemillä, jolloin selvästi avustetaan pakolaisia. Jos verrataan sitä muihin nen-päätteisiin sanoihin kuten ihmisvihaaja, ihmiskauppa, ihmissyöjä, jotka tarkoittavat, että ihmisiä vihataan, kaupataan, syödään, on seurauksena, että myös pakolaiskeruu tarkoittaisi: pakolaisia kerätään, eikä pakolaisia varten kerätään.

Suomen yhdyssanat ovat mielenkiintoisia. Periaatteessahan on niin, että yhdyssanan alkuosa on genetiivimuodossa, jos loppuosa on alkuosan tekijä tai tekemistä: keihäänheitto, kullanhuuhdonta, taksinkuljettaja, (=heitetään keihästä, huuhdotaan kultaa, kuljetetaan taksia).
Jos alkuosa ei ole tekemisen kohteena, se on perusmuodossa: keihästeline, kultakuume, taksiasema. Kukkienistutus ja kukkaistutus ovat siis eri asioita. Ensimmäisessä ajatellaan toimintaa, kukkia istutetaan. Jälkimmäinen on valmis lopputulos.

Tuo hyvä sääntö vain ei aina pidä paikkaansa. Vaikka sanotaan taksinkuljettaja, sanotaan jostain syystä kuitenkin taksikuski.

Sääntö voi olla toisinkin päin: Jos alkuosa on loppuosan tekijä, se on silloinkin genetiivimuodossa. Sanotaan esimerkiksi koiranpurema, eli koira on purrut jotain.

Otin esimerkkejä eräästä lehdestä, jossa puhuttiin koirista: pentutestaus, pentupureminen, jolloin ensimmäisen säännön mukaan pitäisikin olla pennuntestaus. Onneksi ei lehdessä lukenut pennunpureminen, jolloin joku olisi purrut pentua.
Tuo pentupureminen muuttuu kyllä ongelmalliseksi joka tapauksessa. Sillähän tarkoitetaan, että koira pentuna ollessaan puree.
Esim. sanoissa koiravaljakko, koirakoulutus ja koirahieronta taas kaksi jälkimmäistä ”kuuluisi olla säännön mukaan” koirankoulutus ja koiranhieronta, mutta niin vain ei näytä olevan. Saattaisi joku luulla, että koira hieroo, kuten koiranpuremassa koira on purrut.

Miten on sitten valtakunnansovittelija? Mitähän valtakuntaa siinä sovitellaan? Vaan sääntöpä kuuluukin: Kolmanneksi: genetiivimuotoinen alku tulee yhdyssanaan, jos alkuosa omistaa jälkimmäisen osan.

Tässä jossain näkemäni vitsi:

-Söin tänään porsaankyljyksen.
-Mitä, eikö sinulla ollut omia eväitä?

Ovatko loogisia muutkaan yhdyssanatyypit? Sanoissa muoviämpäri, sinkkiämpäri alkuosa ilmaisee ”mistä tehty”, mutta jos on vesiämpäri, marjaämpäri, onko nekin tehty samalla periaatteella?

Entäs mäntypöytä ja kukkapöytä? Tuleeko kenellekään mieleen mäntypöydästä puhuttaessa, että siinä on pöytä mäntyä varten, kuten kukkapöytä on kukkia varten? Tai kukkapöytä olisi kukista tehty kuten mäntypöytä männystä?

Jos joku rupeaa juomalakkoon tai tupakkalakkoon, on työnantaja onnellinen, mutta luulisi työnantajan olevan vielä onnellisempi, jos joku ryhtyy istumalakkoon.

Entäs tämä vitsi:

Kun on olemassa mieslääkäri ja naislääkäri, mikähän mahtaa ollakaan eläinlääkäri?

Kun aamulla vetää ylleen takin, se on aamutakki. Kun yöksi pukeutuu pukuun, se on yöpuku. Mutta jos illalla laittaa yöpuvun oleskeluasuksi, eikö sen pitäisi itse asiassa olla iltapuku?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Rautasahalla sahataan rautaa, entäs käsisahalla? Karmeaa.

Anonyymi kirjoitti...

Isäni aikoinaan tulkitsi työnantajan ohjeita 15 minuutin kahvitauosta niin, että päivässä piti olla 15 minuuttia juomatta kahvia. No, onneksi tietokoneella työskennellessään saattoi samalla juoda kahvia...

Tuo "koirahieronta"- sanahan on melko uusi käsite, ja on väännetty suoraan "koirahieroja"-käsitteestä. En vaan ole koskaan saanut omia koiriani hieromaan minua, jos sellaisena ei pidetä sitä että ne voimalla hyppivät minua vasten :D

anh kirjoitti...

Hei!
Sulla on hauskoja esimerkkejä yhdyssanoista ja yhdyssanan kieliopillisista säännöistä. Itsekin huoman, kuinka suomen kielessä yhdyssanat kuuluvat aina vaikeaan kieliopilliseen kategoriaan. Yhdyssanoihin voi periaatteessa soveltaa niitä klassisia keinoja, kuten adjektiivien käyttö tai –kin liite, jota esittelitkin toisessa blogikirjoituksessa. Mutta kun elämä ei olekaan helppoa, niin myös suomen kielikin. Suomen kielessä, mitä pisimmälle pohditaan, niin huomataankin, ettei siinä ole mitään järkeä. Kuten joku kommentoikin sinun toista kirjoitusta ja totesi, ettei kieli ole loogista ja se on perusasia. Jos kieli kerran ei ole loogista, niin mitä me voidaan sitten opettaa kielestä? Ulkomaalaiset ystävät toteavat, että kyllähän esim. englanti on varsin looginen kieli. Aika pitkälti ne säännöt päteekin. Toisin kuin suomen kieli. Ehkä täytyy vain pitäytyä yksinkertaisuudessa ja toteaa, että sääntö on yksinkertaisuudessa näin. Älä pohdi liikaa, muuten teet elämästäsi hankalaksi suomen kielellä. Toisaalta, jos haluaa tulla taitavaksi suomen kielen käyttäjäksi, olisi hyvää hallita niitä kielellisiä poikkeustapauksia. Päänsärkyähän yhdyssanat tuottavat, kun yrittää opettaa suomi vieraana kielenä opiskeleville oppilaille: kuinka selittää yhdyssanan käyttöä ja loogisuutta, kun ei siinä hirveästi ole logiikkaa :D

Helena kirjoitti...

Hauska esimerkki lapsuudestani liittyen tuohon iltapukuun: Äiti ompeli barbeilleni vaatteita ja sanoi tekevänsä iltapuvun. Iltapuku oli tummanvihreä ja siinä oli kimalteita. Halusin kuitenkin myös vaaleanpunaisen mekon, joten pyysin äitiä tekemään aamupuvun. Lapsen logiikalla iltapuvun nimi johtui sen väristä, jolloin aamupuvun täytyi olla hempeän vaaleanpunainen.

- Elena

Kata kirjoitti...

Mielenkiintoista asiaa yhdyssanoista. Olen tarkka ainakin itse kirjoittamistani yhdyssanoista. Siksipä yhdyssanavirheet, lähinnä se, että sanat kirjoitetaan toisistaan erikseen, pistää silmään. Lieneekö yksi osasyy englannin kielen vaikutuksella? Englannissa kun monet sanat, jotka suomen kielessä kirjoitetaan yhteen, kirjoitetaan siellä erikseen. Kirjoitus laajensi näkökulmaani yhdyssanojen muodostamisesta. Monia kieliopillisia seikkoja varsinkin omassa äidinkielessä oppii ikään kuin omaksumalla, jolloin kieliopillisia sääntöjä ei niinkään tule pohdittua. Hämmästyttävää, miten suuria merkityseroja voi sanoista tulla, kun niiden muoto hiukan muuttuu. Ihmeellinen on suomen kieli sanojen taivutuspäätteineen!