sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Sukupuolineutraalia kieltäkö


Naisten vapautuminen miesten ylivallasta on tuonut esiin valtavan tarpeen kirjoittaa ja puhua neutraalisti tuomatta esiin erityisesti toista sukupuolta. Indoeurooppalaisissa kielissä, joita melkein kaikki eurooppalaiset kielet ovat, on kaikilla elottomillakin asioilla sukupuoli. Samoin on tietysti eroteltu hän-sanalla miehet ja naiset toisistaan. engl. he-she, ruots. han-hon, saks. er-sie.

Ruotsinkielessä on vanhastaan ollut tapana käyttää han-pronominia, jos on tarkoitettu molempia sukupuolia. Han on katsottu neutraaliksi, kuten vaikkapa suomenkielessäkin muutamat adjektiivit tietyissä tapauksissa: Kuinka vanha olet? Miten pitkä matka täältä on Turkuun? Kuinka suuri kaupunki se on? Ei siis tarvitse koko ajan muotoilla puhettaan vanha/nuori, pitkä/lyhyt, suuri/pieni.

Ruotsissa on han-pronomini alkanut tuntua liiaksi miehiin viittaavalta, joten on alettu käyttää han/hon-yhdistelmää, mikä kuitenkin on kovin hankalaa ja aikaa viepää. Siksipä yltiöpäiset tasa-arvokannattajat ja jopa kielitoimisto ovat ehdottaneet asteriksin tai jonkin muun vastaavan merkin käyttöä tuon onnettoman erottavan vokaalin tilalla: h*n, h?n tai h-n. Monet ovat myös ehdottaneet ottaa suomenkielestä hän-sana muodossa hen. Mm. Hans Karlgren on ehdottanut tällaista vuonna 1994, mutta idea lienee kuitenkin jo paljon vanhempi. Hen-sanan taivutusmuodot olisivat henom ja henoms.

Sama trendi näkyy saksankielessä. Ennen käytettiin aina maskuliinista er, jos viitattiin ihmisiin yleensä, nykyään on mainittava molemmat sukupuolet: er/sie.

Myös ruotsin hyvää man-passiivia ovat jotkut intoilijat alkaneet vieroksua: man kan nog säga att… Monien mielestä se viittaa liikaa miessukupuoleen ja tilalle on ehdotettu muotoa en. Tämä olisikin melko luonnollista, sillä joissakin murteissa on en-muoto jo valmiiksi käytössä esim: en får vara glad att en lever. Kirjakielessähän en on man-pronominin objektimuoto.

Eivät saksalaisetkaan naiset ihan niin vain enää man-passiivia niele. Leikkimielessä he ehdottavat, että man-passiivin tilalla voisi käyttää myös frau-passiivia: Frau sitzt, während man wäscht ab.

Suurempi ongelma ruotsalaisilla ja saksalaisilla ovat ammattinimikkeet, koska kaikki ammatit ovat jo päätteiltään joko maskuliineja tai feminiinejä. Saksalaisista ammateista voisi ottaa esim. opettajan: Lehrer ja Lehrerin, joista jälkimmäinen on –in-päätteellä muodostettu naispuolinen opettaja. Saksalaiset ovat ratkaisseet asian niin, että käyttävät jo melko yleisesti muotota LehrerIn. Eli iso-i keskellä sanaa tarkoittaa, että on kyse molemmista sukupuolista. Onko se kätevämpää kuin kirjoittaa Lehrer/in tai Lehrer und Lehrerin, kuten aiemmin tehtiin, on taas eri asia.

Ruotsinkielessä on vanhastaan ollut lärare ja lärarinna. Lärare on kuitenkin neutraalimpi kuin saksan vastaavat miespuoliset sanat, joten sitä käytetään molemmista sukupuolista.

Entäs sitten sairaanhoitaja? Suomenruotsissa käytetään virallisesti molemmista sukupuolista sjukskötare. Ruotsissa on menty taas äärimmäisyyksiin ja käytetään miespuolisistakin sairaanhoitajista muotoa sjuksköterska. Eikä se siihen jää. Miehet voivat kuulemma Ruotsissa vastata puhelimeenkin: Syster Bertil i telefon.

Ruotsinkielessä muuten ihminen eli människa on naispuolinen ja siihen viitataan aina pronominilla hon, kun sen sijaan saksalaisilla ja monilla muilla kansoilla ihminen on maskuliininen.

Ei kommentteja: