Onko sanan painolla väliä

Mitähän mahtaa tarkoittaa seuraava lause: Meri kom mereen las tenko dinka dulla.

Huomasitko heti, että on kyseessä lause: Me rikomme reen lastenkodin kadulla. Varsin hyvä esimerkki siitä, miten vaikea on ymmärtää tai saada asiaansa ymmärretyksi, jos paino ei ole siellä, missä ihmiset ovat sen tottuneet kuulemaan. Tässä tapauksessa kuitenkin hauska sanaleikki.

Sanan painotus suomenkielessä on poikkeuksetta ensimmäisellä tavulla. Jos sana on pitempi kuin kolmetavuinen, kolmas tavu saa pienen sivupainon. Sen jälkeen paino tulee joka toiselle tavulle. Toinen ja viimeinen tavu ovat kuitenkin aina painottomia. Poikkeuksena tästä säännöstä voi olla arkikielessä vaikkapa jokin huudahdus: ”UskomaTONta!”

Yhdyssanoissa molempien osien ensimmäinen tavu on painollinen. Tämä auttaa meitä hahmottamaan sanan merkityksen. Vanha tuttu sana suomuorakas on tietysti sienituntijalle selvä: suomu/orakas. Ainakin, jos ei tunne sanaa entuudestaan, hahmottaa sen helposti suo/muorakas.

Vieraiden kielten sanoissa, joissa paino ei ole ensi tavulla, suomalaisilta jää usein kuulematta alkuosa, koska olemme tottuneet aloittamaan asian painollisesti. Esimerkkinä vaikkapa saksan monet verbit, joissa on painoton etuliite, esim. verstehen (=ymmärtää) ja verbi stehen (=seistä), tai mikseipä ruotsin vastaavat verbit: förstå ja stå. Oppilailta jää yleensä järjestään kuulematta ja tajuamatta ymmärtää-verbi, koska paino on vasta toisella tavulla. He käsittävät verbin seistä-verbiksi.

Painoton alkutavu voi jäädä kulematta muiltakin kuin suomalaisilta. Kerran erimaalaisia täynnä olevassa bussissa opas esitteli tienvarren kasvin: aloe. Koko joukko ihmetteli toisilleen pitkään, mikä ihmeen kasvi voi olla loe, kunnes jollain vihdoin välähti, että kyseessä oli aloe.

Tai päinvastoin: jos yrittää ulkomailla vaikkapa Helsinkiin lähtevän lentokoneen portille, ei ulkomaalainen aina ymmärrä, kun sanoo selvällä suomenkielellä Helsinki. Mutta kun painottaa, kuten useimmat ulkomaalaiset Helsinki, johan löytyy ymmärrystä.

Toisen esimerkin voisi ottaa lausepainotuksesta. Ruotsin lauseessa Mistä pidät? Vad tycker du om? on vahva paino kiinteästi verbiin liittyvällä om-prepositiolla. Olen usein kuullut Ruotsissa tottuneenkin ruotsintaitajan menevän lankaan ja hämilleen, kun sana vad jää kuulematta.

Mitä sanot seuraavista ruotsin sanoista: potatismos, äppelmos, plåttermos. = perunamuusi, omenahillo, mutta mikä on plåttermos? - Sepä ei ole suinkaan mitään hilloa tai muusia, vaan plåt/termos eli tarkoittaa termospulloa.